Idea lähti siitä, että kävin läpi iPhonella otettuja matkakuvia ja niistä tuli kovin hyviä muistoja mieleen. Eli jos jokin reissu tai kaveri ei tässä ole mainittu, niin silloin ei vielä ole ollut iPhonea matkassa. Kaverikuvia en julkaise ennen kuin olen saanut siihen luvan.
Joten ota kuppi kahvia ja lähde kanssani pienelle seikkailulle muistoihin syyslauantain kunniaksi.
Eiffel-torni ja lentokoneen pöräys. Kävelin Eiffel-tornin alta ja auringonlasku värjäsi tornin kellertäväksi. Nappasin kuvan itsestäni ja pytingistä, ja jatkoin kävelyäni hymyillen vähitellen hämärtyvässä Pariisissa.
Kiipesimme Mamacitan kanssa Güellin puistoon nauttimaan Barcelonan auringosta. Reissun lämpimin päivä lumoavassa paikassa.
Häämatkalla kipusimme Ben Lomondin huipulle. Kolmen tunnin nousu palkittiin upeilla näkymillä.
Tuopillinen Guinnesin tehtaalla auringon laskiessa. Tuntui hyvältä nauttia olut ja nauttia oluesta Paronittaren (nimi ei muutettu) kanssa. Erityisesti tuli hyvä mieli siitä, että a) join tuopin kokonaan b) join tuopin ensimmäisenä kokonaan ja c) jopa Paronitarkin huomioi urotekoni.
Kiipeiltiin myös Pöllön kanssa Sintrassa maurien linnoitukselle. Mieleen jäi Pöllön nauru mun korkean paikan kammolle ja huikeat näkymät.
Roomassa käveltiin joka aamu Colosseumin ohi. Ja kertaakaan ei kyllästyttänyt katsella tuota monumenttia.
Lempijädepaikka Roomassa: FataMorgana osoitteessa Piazza degli Zingari. Aukiolla oli ihana istua lämmöstä ja gelatosta nauttien.
Tuo Pöllö kuulostaa aika ilkeältä ihmiseltä...
VastaaPoistaMutta: matkakuvat on parhaita! Melkein siinä pääsee matkalle, vaikka tönöttää kotona koneen ääressä. Mutta miten siellä maailmalla muistaisi pitää sellaisen sopivan tasapainon kuvien näpsimisen ja itse asiasta nauttimisen välillä?
No sepä se. Kun asioista haluaisi ottaa kuvia, joita voi tuijotella vuosienkin jälkeen ihan konkreettisesti ja muistella, miltä silloin tuntui, miltä ilma tuoksui ja mikä hölmö juttu nauratti sillä kertaa. Mutta sitten välillä on pakko laskea kamera alas ja ihailla maailmaa ilman linssiä, koska muuten ei ole enää hetkiä, ainoastaan kuvia. Jos muistaa sen hetken, kun kuva otettiin, niin on ehkä onnistunut valitsemaan oikean hetken ottaa kuva. Jos taas miettii, että "Mikä tää paikka olikaan? Mikä juttu tämä oli?", niin niitä kuvien ottamisia pitäisi vähentää.
PoistaEhkä Pöllön oli helppo ilkkua, koska se on niin lennokas tyyppi? Löytyi yksi sellainen kaverikuva, jossa Seikkailija ja salaperäinen Pöllö ovat Sintrassa ja poseeraavat naamat owlfacella (duckface-variaatio, hieman rennompi ja sellainen leikkisä). Hassu kuva, mutta muista aivan tarkalleen, mistä puhuttiin (salakäytävistä ja sammakosta, jolta saa pääsyn johonkin salaiseen paikkaan), että ilma tuoksui vihreältä ja mulla ainakin oli älyttömän hauskaa.