Seikkailija suosittelee: Versailles'n palatsi ja puutarha

Kuten jo aiemmin blogissa kirjoittelinkin, vierailin toukokuussa toista kertaa elämässäni Pariisissa ja tällä viimeisimmällä kerralla jopa tykästyin kyseiseen kohteeseen (matkakertomukseni voit lukea täältä). Koska matkaa suunnitellessani en juurikaan miettinyt nähtävyyksien katselua, vaan keskityin matkan virallisempaan osioon (eli työkuvioihin), ainoaksi varmaksi suunnitelmakseni muodostui Versailles'n palatsissa vierailu. Liput varasin etukäteen Versailles'n palatsin kotisivulta , mikä oli fiksu veto, koska jo varttia ennen palatsin aukeamista lippujono oli muutama sata metriä pitkä. Lisäksi halusin osallistua opastetulle kierrokselle kuninkaiden yksityishuoneisiin, koska niihin ei ilman opastettua kierrosta pääse. Tämä suosittelutekstini on tällä kertaa kirjoitettu hieman eri tavalla kuin aiemmat vastaavat tekstit, koska Versailles'n reissuun liittyi niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Joten olkoon tämä yhdistelmä suositustekstiä ja matkakertomusta. Varoitus! Sisältää paljon kuvia ja tarinaa!

Hip hei, me jonotetaan! (tai jotkut jonottivat...)

Matkareportaasi: Pariisi ja sen kevät

Bonjour mes amis!

Toukokuussa olin työmatkalla Pariisissa ja kuten jo ehkä otsikosta osasitte arvata, tämä teksti kertoo kyseisestä matkasta. En aio kertoa itse työmatkasta, vaan siitä, mitä tein vapaa-ajallani (jota oli jokseenkin rajoitetusti). Mutta ensin hieman pohjatietoa tuntemuksistani matkan kohteesta. (Tässä jutussa esiintyvät kuvat on otettu pelkästään iPhone 5S:llä, koska en pakannut kameraa mukaan matkalle.)

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Pariisissa. Matkustin Pariisiin muistaakseni vuonna 2004 ja opin vihaamaan kyseistä kaupunkia. Matkustin tuolloin yksin ja sain viiden päivän aikana kokea niin paljon seksuaalista häirintää, että olin valmis lyömään ketä tahansa miestä, joka vahingossakaan katsoisi suuntaani. Jos kuvittelette, että liioittelen, voin luetella tapahtumia.
1: Olin Congiergerien museon edessä odottamassa sisäänpääsyä, kun n. 9-vuotias pikkunapero tarrasi kiinni takamukseeni. Eikö ole paha? Lisää seuraa.
2: Tuntematon ranskalainen mies seurasi minua Champs-Elyséellä noin 200 metrin ajan, ja ehdotteli, että antaisin numeroni ja/tai lähtisin hänen luoksensa testaamaan hänen makuukamaritaitojaan. Pääsin tyypistä eroon uhkaamalla alkamaan huutaa.
3: Metrossa eräs mies alkoi imeskellä kielikoruaan hyvin näyttävästi jos katsoinkin hänen suuntaansa.
4: Taku (kyllä, Disneyn maaoravahahmo) puristi minua peffasta, kun meistä otettiin kuvaa Pariisin Disneylandissa.
5: Istuin hotellini aulassa taksia odottaen, kun hotellin omistaja istui viereeni, alkoi hivellä kättäni ja kysyi: "Have you ever tasted a French guy before?". Tämän seurauksena menetin hermoni täysin ja lätkäisin kyseistä limanuljaskaa avokämmenellä poskelle.


Näiden kokemusten pohjalta Pariisi ei näyttäytynyt minulle rakkauden kaupunkina, vaan seksinhimoisten kuvotusten asuinpaikkana. Tähän kun lisätään myös ne kerrat, kun minua luultiin englantilaiseksi ja ranskalaiset alkoivat sen takia käyttäytyä aggressiivisesti/veemäisesti, olin täysin valmis jättämään Pariisin niille urpoille, jotka pitävät paikkaa ihanana.