Mieli matka(t)a

Päivää vaan.

Maltan matka oli vasta elo-syyskuun vaihteessa ja jo nyt Seikkailija kärsii suurista himoista suunnitella uutta matkaa ja päästä toteuttamaan suunnitelmia. Toiset on luotuja kulkemaan, lauloi Rautavaara. Toiset on myös luotuja höpisemään kulkemisesta ja Seikkailija kuuluu tähän porukkaan. Mutta toisin kuin edellä mainittu edesmennyt taiteilija, Seikkailija ei koe muiden kanssa matkaamista helvettinä. Vaikkei yksin reissaamisessakaan mitään vikaa ole. Olen matkannut yksin Lontoossa ja Pariisissa, molemmat olivat hienoja kokemuksia. Parhaimmat matkustelumuistot ovat kuitenkin niitä, jotka olen voinut jakaa jonkun toisen kanssa.

Ajatus tällä hetkellä poikkoilee kaukokohteiden ja Euroopan kohteiden väliä. Tekisi mieli lähteä jonnekin kauemmas, muttei olisi pöllömpää lähteä jonnekin vähän lähemmäs. Kai se on jonkinlaista synnynnäistä uteliaisuutta, kun kiinnostaa kiertää uusia (ja välillä vanhojakin) kohteita. Minne sitten haluaisin mennä? Nooh, se Tokio ei olisi mitenkään huono vaihtoehto (siitä lisää täällä). Ja New York himottaisi myös, sielläkään en ole koskaan ollut. Euroopassa kiinnostaisi Ljubljana, Belgia (erityisesti Brygge ja Bryssel), Sveitsi ja vanha tuttu Lontoo. Herra Seikkailijan kanssa olemme miettineet reissua häämatkalla tutuksi tulleeseen Edinburghiin ensi syksynä. Olen myös jo pidemmän aikaa haaveillut reissusta Malesian puoleiseen Borneoon (haluaisin nähdä orankeja ja nenäapinoita niiden luonnollisessa elinympäristössä). Herra Seikkailija on myös väläytellyt mahdollisuutta lähteä Australiaan, mutta vasta vuoden 2017 tienoilla. Australiassa olen käväissytkin, mutta pysyttelin vain Sydneyn alueella.

Iltapäiväteellä Sivistyneen Leidin kanssa Lontoossa vuonna 2010.

Kaikki tämä haaveilu tietysti palaa siihen, miksi haluan matkustaa. Olen varsin tyytyväinen arkielämääni, joten kyse ei ole rutiinien rikkomisesta tai tyytymättömyydestä omaan osaan. Kai se on tämä seikkailijaluonne, joka aiheuttaa matkankaipuuta. Ei kai siinä mitään pahaa ole. Onneksi on tämä hassu bloginpoikanen, johon voin purkaa patoutumiani.

Pimenevät ilmat ajavat naisen tuijottamaan lomakuvia. Tämä Maltan reissulta. Tilannetta voi tällä hetkellä simuloida vetämällä untuvatakin ylle ja laittamalla kylpyhuoneen lattialämmityksen täysille.

Kun olin pieni, vanhempani olivat huolissaan siitä, pääsenkö isompana matkustamaan tarpeeksi. Jo tuolloin minulla ja vanhemmillani oli näkemyseroja Kiinnostavan Matkan sisällöstä (minä olisin halunnut seikkailla ja käydä museoissa, vanhempani tykkäsivät rantalomista). Vanhemmille on ollut pitkään selvää, että tytär on syntynyt reissaamaan. Vanhemmille tiedoksi: en varmaan ikinä pääse matkustamaan "tarpeeksi", mutta pyrin siihen, että jokainen matka on matkustetun etäisyyden arvoinen. Ja (ainakin toistaiseksi) tämä filosofia on toteutunutkin.

Syksy on vasta alkamassa, mutta jo nyt on ikävä kukkia. Kuva Barcelonasta majatalon terassilta, vuosi oli 2011 ja matkaseurana Mamacita.

Jotain matkaa olisi siis tarkoitus suunnitella ensi vuodelle. Toistaiseksi ei ole varmaa milloin, minne ja kenen kanssa. Jotenkin on sellainen tunne, että jokin matka on varattuna tammikuun loppuun mennessä. Onneksi on olemassa Google Earth, jolla voi virtuaalimatkustaa nettiyhteyden hinnalla minne tahansa. Kirjahyllyni on myös täynnä erilaisia matkaopaskirjoja, jopa sellaisista kohteista, joissa en ole (vielä) vieraillut).

Blogissa on siis luvassa lisää kirjoituksia unelmakohteista tämän syksyn aikana. Olen ajattelut myös kirjoittaa muutaman kohdesuosituksen ja suunnittelupätkän. Jos teillä, arvoisat lukijat, on toiveita kirjoitusten suhteen, niin laittakaa kommenttia joko tänne blogiin tai Facebook-sivulle.