Matkareportaasi: Pariisi ja sen kevät

Bonjour mes amis!

Toukokuussa olin työmatkalla Pariisissa ja kuten jo ehkä otsikosta osasitte arvata, tämä teksti kertoo kyseisestä matkasta. En aio kertoa itse työmatkasta, vaan siitä, mitä tein vapaa-ajallani (jota oli jokseenkin rajoitetusti). Mutta ensin hieman pohjatietoa tuntemuksistani matkan kohteesta. (Tässä jutussa esiintyvät kuvat on otettu pelkästään iPhone 5S:llä, koska en pakannut kameraa mukaan matkalle.)

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Pariisissa. Matkustin Pariisiin muistaakseni vuonna 2004 ja opin vihaamaan kyseistä kaupunkia. Matkustin tuolloin yksin ja sain viiden päivän aikana kokea niin paljon seksuaalista häirintää, että olin valmis lyömään ketä tahansa miestä, joka vahingossakaan katsoisi suuntaani. Jos kuvittelette, että liioittelen, voin luetella tapahtumia.
1: Olin Congiergerien museon edessä odottamassa sisäänpääsyä, kun n. 9-vuotias pikkunapero tarrasi kiinni takamukseeni. Eikö ole paha? Lisää seuraa.
2: Tuntematon ranskalainen mies seurasi minua Champs-Elyséellä noin 200 metrin ajan, ja ehdotteli, että antaisin numeroni ja/tai lähtisin hänen luoksensa testaamaan hänen makuukamaritaitojaan. Pääsin tyypistä eroon uhkaamalla alkamaan huutaa.
3: Metrossa eräs mies alkoi imeskellä kielikoruaan hyvin näyttävästi jos katsoinkin hänen suuntaansa.
4: Taku (kyllä, Disneyn maaoravahahmo) puristi minua peffasta, kun meistä otettiin kuvaa Pariisin Disneylandissa.
5: Istuin hotellini aulassa taksia odottaen, kun hotellin omistaja istui viereeni, alkoi hivellä kättäni ja kysyi: "Have you ever tasted a French guy before?". Tämän seurauksena menetin hermoni täysin ja lätkäisin kyseistä limanuljaskaa avokämmenellä poskelle.


Näiden kokemusten pohjalta Pariisi ei näyttäytynyt minulle rakkauden kaupunkina, vaan seksinhimoisten kuvotusten asuinpaikkana. Tähän kun lisätään myös ne kerrat, kun minua luultiin englantilaiseksi ja ranskalaiset alkoivat sen takia käyttäytyä aggressiivisesti/veemäisesti, olin täysin valmis jättämään Pariisin niille urpoille, jotka pitävät paikkaa ihanana.

Mutta kymmenen vuotta voi muuttaa asioita paljon. Kuten sen, etten enää ole kaksikymppinen tytsy. Tällä kertaa huomasin olevani rouvashenkilö (kuten olenkin) ja tulevani kohdellun sellaisena. Kurssipäivinä tähän saattoi vaikuttaa se, että kuljin aamuisin kadulla jakkupuku päällä yleiseen katukuvaan sulautuen. Mutta myös vapaa-ajalla sain huomata, että joko Pariisin miehet ovat rauhoittuneet kymmenessä vuodessa (en usko) tai sitten en vain kuulu enää kohderyhmään (luultavasti näin). Joka tapauksessa, aloin tuntea oloni kotoisaksi.

Toisen kerran ensivaikutelma: Saavuin Pariisiin alkuillasta ja kipaistuani hotellilla purkamassa laukkuni ja siistiytymässä, lähdin kohti valitsemaani ravintolaa puikkien kuin pieni eläin. Voitte kuvitella kulkuni näyttäneen samalta, kuin jonkin saaliseläimen liikkuminen öisellä savannilla: katse valppaana, valmiina pinkomaan pakoon. Mutta ilta keväisessä Pariisissa tuntui samalta kuin ilta Helsingissä: nuoria ihmisiä terassilla juttelemassa ja ihmisiä iltakävelyllä tai ulkoiluttamassa koiraansa. Seuraavana aamunakin Pariisi oli aamuruuhkaa lukuunottamatta turvallisen oloinen. Päätin ennen kurssipaikalle suuntaamista kierrellä lähikatuja ja huomasin, että Pariisi vaikutti ihan kelvolta paikalta.







Majoitus: Kurssiaikana majoittauduin Best Western Hotel Star Champs Elysée'hen, joka osoittautui varsin mainioksi majaksi siitäkin huolimatta, että kyseessä oli ketjuhotelli. Henkilökunta oli ystävällistä (aamiaishuoneen nuorta miestä lukuunottamatta, kyseisestä tyypistä oli hauskaa esittää englanninkieltä taitamatonta ja pistää minut mongertamaan ranskaksi. Kuulin myöhemmin, ettei kyseinen henkilö itse osannut kunnolla ranskaa, vaan puhui muulle henkilökunnalle englantia), huone oli siisti, sänky erittäin mukava ja aamiainen riittävä. Hotelli sijaitsi Riemukaaren takana pienellä sivukujalla.

Vapaapäivilleni (pe-su) olin varannut huoneen Hotel Ceciliasta, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päästä Best Westernistä. Hotellin aula oli kieltämättä tyylikäs sellaisella vanhalla orientalistisella tavalla (kuvittele mielessäsi Hercule Poirot-sarjan hotellien aulat) ja huonekin oli siisti (kylppäri oli ehkä hienoin pienessä huoneessa näkemäni ja makuutilan lattia oli parkettia), mutta. Ensinnäkin sängyssä oli pyörät, minkä vuoksi asennon vaihtaminen heräämättä oli mahdotonta. Jokainen liike aiheutti sängyn holtittoman heilumisen, vaikka pyörät olivatkin lukittu. Toisekseen patja oli aivan kivikova ja kunnollisten peitteiden sijaan käytössä oli hostelleista tuttu lakana+viltti-yhdistelmä, jota vihaan. Lisäksi huoneen sähköt oli vedetty varsin mielikuvituksekkaasti: mikäli huoneen valot yritti sammuttaa sängyn vieressä olevasta katkaisimesta, yksi spottivaloista syttyi suoraan sängyn yläpuolella. Henkilökuntaa ei voinut vähempää kiinnostaa vieraiden olemassaolo ja lisäksi huoneen avain piti jättää respaan eikä kukaan tarkistanut, kenelle avain luovutettiin. Jo ensimmäisen yön jälkeen aloin katua Best Westernistä poistumista.

Sää: Vaikka muutama ensimmäinen päivä olikin hieman viileähköjä (noin +17 astetta), niin ulkona tarkeni ilman takkia (minulla oli päälläni joko siistimpi jakku tai Roomassa käyttämäni trikoojakku päivästä riippuen). Saavuin Pariisiin tiistai-iltana ja sää oli tiistaista torstaihin varsin mukava. Perjantaina aurinko alkoi paistaa jo hieman terävämmin ja lauantaina olikin jo hellepäivä (+26 astetta).


Nähtävyydet: Olin ensimmäisellä reissullani jo kolunnut aika monta Pariisin pakollista nähtävyyttä, kuten Louvren, Eiffel-tornin, Sacre Couerin basilikan, katakombit, Pere Lachaisen hautausmaan, Nôtre Damen... Kurssipäivien jälkeen lähinnä haahuilin kaduilla ja ihastelin kaupunkia. Lisäksi ensimmäisen kurssipäivän jälkeen teimme pienen risteilyn Seinellä (ihan jees, mutta ennemmin suosittelen kävelemään joen vartta pitkin). Rajatun vapaa-ajan takia en juuri ehtinyt museoita hartaudella koluamaan, mutta suosikeikseni nostan tältä matkalta Musée d'Orsayn taidemuseon sekä Versailles'n palatsin. Musée d'Orsayn impressionistisen taiteen kokoelma on upea, omiksi suosikeikseni nousivat mm. Degas'n 'Les Danseuses Bleues' ja Monet'n 'Coquelicots'.



Kuten jo mainitsin, suosittelen kävelemään pitkin Seineä. Matkan varrella näkee lukuisia nähtävyyksiä ja päivänajasta riippuen niihin voi piipahtaa käymään. Itse tein perjantai-iltana niin, että Musee d'Orsayssa vierailtuani lähdin kävelemään joen vartta pitkin kohti Nôtre Damen katedraalia. Pysähdyin matkallani syömään terassille. Suuntasin Nôtre Damen lähettyvillä sijaitsevaan Shakespeare&Co -kirjakauppaan, jossa ihailin ja shoppailin hieman kirjallisuutta ja pätäkän kangaskassin. Tämän jälkeen ylitin Seinen Nôtre Damen editse ja käännyin Seinen vastarannalla kohti Louvrea. Piipahdin Louvren pihalle ja kävelin Jardin des Tûileries'lle (joka olivat valitettavasti jo kiinni). Palasin takaisin rantatielle ja ihastelin vastarannan rakennuksia, kuten Musée d'Orsayta, joka on vanha rautatieasema. Louvren puoleiselta rannalta on myös mukava ihastella ilta-auringon valoa vasten piirtyvää Eiffel-tornia. Tallustelin Place de Concordelle ja siitä Champs-Elyséelle. Nappasin bulevardin varrella olevalta kiskalta voi-sokeri-krepin ja vesipullon evääksi ja jatkoin käppäilyäni. Perjantai-iltana Champs-Elysée oli täynnä elämää. Ihastelin vielä pimenevää Pariisia ja kauniisti valaistua Riemukaarta ja hipsin sen jälkeen hotelliini nukkumaan.

Liikenne: Tööt tööt! Ranskalaiset ovat yhtä villejä liikenteessä kuin ovat huhujen mukaan lakanoiden välissä. Eli suojatietä ylittäessä kannattaa olla varovainen. Matkallani lähinnä kävelin tai käytin metroa. Metro on kätevä, mutta asemien opastus saattaa välillä olla hieman sekava eli kannattaa olla selvillä, millä linjalla haluaa matkustaa ja mikä on menosuunnan päätepysäkki. Monien metrojunien ovia ei ole automatisoitu, vaan mikäli haluat tietyllä asemalla pois/sisään, sinun tulee avata ovessa oleva salpa. Turistit tunnistaa siitä, että he seisovat oven edessä ja ihmettelevät miksei se avaudu. Pariisissa etäisyydet näyttävät kartalla petollisen lyhyiltä, mutta keskustan rakennukset ovat niin suuria, että muutaman korttelin pituinen matka saattaakin paljastua pidemmäksi vaellukseksi.















Ruoka: Pariisi on kallis ja varsinkin keskustassa syöminen verottaa kukkaroa. Kannattaa ehdottomasti käyttää ranskalaista ravintolasivua LaFourchettea sopivan paikan löytämiseen. Itse tykkäsin ravintoloista Chez Gabrielle (osoite: 7 Rue de l'Étoile, lähellä Riemukaarta) ja Pottoka (4 Rue de l'Exposition, lähellä Eiffel-tornia). Kurssipäivinä söin kurssinjärjestäjän tiloissa ja vapaapäivinäni panostin lähinnä iltaruokailuun. Pariisissa on erittäin monipuolinen ravintolakulttuuri, joten jokainen löytää varmasti jotakin. Kannattaa kuitenkin poiketa sivukaduille mikäli haluaa hieman parempaa ruokaa mukavampaan hintaan. Esimerkiksi mainitsemani Chez Gabrielle oli ihana paikka (ja aivan täynnä tiistai-iltana), jossa kolme ruokalajia + lasi viiniä maksoi noin 36 euroa (hintaan sisältyi kokin tarjoama amuse-bouche ja lautasellinen tryffeleitä ruokailun päätteeksi).




Yhteenveto: Pariisi sai minulta tämän matkan ansiosta vapauttavan tuomion. Voisin vallan mainiosti vierailla kaupungissa uudestaan. Keväinen Pariisi on valtavan kaunis. Minua harmitti, etten ehtinyt viettämään enemmän aikaa puistoissa (Versailles'n puutarhassa tosin hengailin useamman tunnin), koska kukat olivat tuolloin juuri kauneimmillaan. Suosittelisin Pariisia nimenomaan kevät- tai syyskohteeksi. Olen liittynyt Pariisista pitävien urpojen kerhoon.