Eli hei, noin niin kuin japanilaisittain. Ajattelin helliä/ahdistella teitä jo kolmannen kerran lyhyen ajan sisään, koska.. noh, tällaista on matkaobsessiivisen elämä.
Kuten sanottua, pienessä päässäni pyörii useita matkasuunnitelmia. Osa niistä on vain hämäriä hahmotelmia, mutta osa niistä on tasoa "hotelleita on katsottu jo sillä silmällä, julkisen liikenteen kiemuroita on selvitelty ja alustavaa ohjelmaakin on mietitty". Tällaista tarkempaa suunnittelua edustaa Tokio.
Tällainen on jo hankittu, vaikkei mikään olekaan miltään osin varmaan. Tästä tunnet sä suunnittelevan matkaystävän.
Miksi Tokio? Koska se vain vaikuttaa niin hämmentävän erilaiselle. Ja osittain koska opiskelin japanin kieltä ja Itä-Aasian kulttuureja hetken aikaa yliopistolla. Ei, en ole mangatyttö. Animea katson joskus, mutten mitenkään intohimoisesti (Totoro-elokuva tosin on ehkä parasta maailmassa). Japanilaiset leffat ovat hyvää ajanvietettä. En kuuntele j-poppia. Joten varsinaisia erityisiä syitä minulla ei ole, haluaisin vain matkustaa Tokioon.
Jos minusta olisi kiinni, lähtisin matkaan jo ensi vuonna. Toistaiseksi en ole löytänyt matkakumppania ja aviomies pisti lupaamaan käsi sydämellä, etten lähde yksin. Perhana. Olisin ollut valmis harkitsemaan soolomatkailua, niin kovasti polttelee.
Sen verran olen jo miettinyt, että haluaisin majoittautua perinteiseen ryokaniin, luultavasti Taiton tai Ikebukuron alueelle. Oikeastaan olen ajatellut, että olisi kiva yöpyä noin 7-8 yötä ryokanissa ja 3-4 yötä jossain keskustan hienommassa hotellissa. Ei sillä, että olisin mikään luksusmatkaaja, vaan koska se nyt vain olisi hauskaa katsella pilvenpiirtäjähotellin x:nnen kerroksen ikkunasta alla avautuvaa kaupunkia.
Nähtävyyksistä minua kiinnostaisi keisarillinen palatsi, Tokion kansallismuseo, temppelit (erityisesti Gotokujin temppeli, jossa on japanilaisille onnenkissoille, maneki nekoille, omistettu alttari), Studio Ghiblin museo ja Disney Sea -huvipuisto. Kyllä. Luitte ihan oikein. Disney Sea -huvipuisto. Tätäkään en osaa selittää mitenkään järkevästi, on vain sellainen tunne, että se olisi hupaisan älytöntä. Muuten pyhittäisin matkan päämäärättömälle vaeltelulle, seikkailullisille ruokailukokemuksille ja japanilaisen kulttuurin ihastelulle (ja ihmettelylle).
Haluaisin kävellä keskustan neonvalohohteessa myöhään illalla. Haluaisin käydä Tsukijin kalatorilla syömässä sushia ja hämmästelemässä, millaisia otuksia japanilaisten kalastajien verkkoihin eksyy. Haluaisin hengähtää hetken puistossa, lukea kirjaa ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Haluaisin nähdä Fuji-vuoren piirtyvän horisontissa (haluaisin ehkä joskus kiivetä Fuji-vuorelle). Haluaisin kulkea vanhan Tokion pikkuruisilla kujilla ja eksyä paikalliseen ravintolaan syömään, vaikken ymmärtäisikään ruokalistaa kokonaan tai edes osittain. Haluaisin hämmentyä, ilahtua, eksyä, löytää ja käpertyä illalla nukkumaan odottaen seuraavan päivän seikkailua (tosin tätä haluan tehdä jokaisella matkallani).
Opaskirja odottaa jo hyllyssä. Puhelimeen on ladattu japanin kielen oppimiseen tarkoitettuja sovelluksia. Työpisteen seinillä roikkuu hiragana- ja katakanataulukot. Saa nähdä, milloin tämä matkaunelma toteutuu ja kenen kanssa.
Onko teillä matkaunelmia, jotka vielä odottavat toteutumista? Voin luvata, että Tokio ei jää tässä blogissa ainoaksi esiteltäväksi unelmakohteeksi...
Pikkukissa olisi lähdössä seuraksi, mutta kuulemma molempien huoltajien lupa tarvitaan.
Onko teillä matkaunelmia, jotka vielä odottavat toteutumista? Voin luvata, että Tokio ei jää tässä blogissa ainoaksi esiteltäväksi unelmakohteeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit luetaan, asialliset kommentit julkaistaan. Ensin sinun pitää todistaa, ettet ole robotti. Valitettavasti robottien kommentteja ei voida julkaista, mutta bloggaaja ei kuitenkaan ole robottivastainen.