Sairastaminen on ihan pyllystä. Matkalla sairastaminen on vielä enemmän pyllystä.
Olen sairastunut matkalla muutaman kerran, en tosin vakavasti (onneksi). Kerran yksin Lontoossa ollessani olin kovassa kuumeessa pari päivää ja ajattelin, että siivoja ehkä löytää maalliset jäännökseni huoneestani seuraavalla viikolla. Kuumehöyryissä vaeltelin etsimässä panadolia ympäri kaupunkia, ja viereiseltä huoltoasemalta hain ruoaksi suklaata, appelsiineja ja energiajuomaa. Tansaniassa jouduin nappaamaan vatsalääkettä, kun maha alkoi möyriä. Lopputuloksena vatsani oli tukossa kaksi vuorokautta. Kolmantena iltana sain sprintata kesken ruokailun wc-tiloihin, jossa sain nauttia siitä, miltä tuntuu kun suoli tyhjentää kahden vuorokauden sisältönsä alle minuutissa (tiedetään, liikaa yksityiskohtia). Istanbulissa sain yllättäen pienen kesäflunssan ja douppasin itseäni kuumelääkkeillä ja pullovedellä, että jaksoin seikkailla. Viikko Keniasta palaamisen jälkeen vatsani alkoi oirehtia ja kiirehdin lääkärille. Kävin kaiken maailman testeissä ja loppudiagnoosina oli se, että vatsani ei ollut tottunut Suomen bakteerikantaan.
Vakava (tai lieväkin) sairastuminen tai loukkaantuminen ovat mahdollisia missä vain. Tietyillä asioilla riskiä voidaan vähentää ja tämä onkin kirjoitukseni aihe. Miten matkailija voi pitää huolta terveydestään ja millä asioilla voi turvata itsensä jos jotakin tapahtuisi?
